Kofeiini

Kofeiinin lähteet

Kofeiini on alkaloidi, jota esiintyy luonnostaan noin 60 kasvissa. Niistä tunnetuimmat ovat kaakaopavut, kolapähkinät, teelehdet ja kahvipavut. Muita luonnollisia kofeiinin lähteitä ovat yerba mate, guarana, guayusa ja yaupon holly. Moniin suosittuihin virvoitusjuomiin lisätään kofeiinia, ja sitä käytetään myös useissa farmakologisissa valmisteissa sekä ilman reseptiä myytävissä lääkkeissä kuten kipulääkkeissä, laihdutusvalmisteissa ja vilustumiseen tai flunssaan tarkoitetuissa lääkkeissä.

Ruokien ja juomien tavanomaiset kofeiinipitoisuudet

Juomista saatavan kofeiinin määrä vaihtelee suuresti. Siihen vaikuttavat esimerkiksi juoman vahvuus ja nautittu määrä. Kahvilajeista Coffea canephora (robusta) sisältää enemmän kofeiinia kuin Coffea arabica (arabica)1-3. Keskikokoisessa kupillisessa pikakahvia on kofeiinia noin 65 mg, kupillisessa paahdetuista ja jauhetuista kahvipavuista tehtyä kahvia noin 85 mg ja espressokupillisessa (30 ml) noin 50–60 mg. Suomalaisessa suodatinkahvissa kofeiinia on noin 100 mg/kupillinen (1,25 dl). Tölkillisessä kolajuomaa tai kupillisessa teetä on 25-45 mg kofeiinia. Jos vertaillaan kuivapainoja, teessä on itse asiassa enemmän kofeiinia kuin kahvissa. Juoman valmistamiseen käytetään kuitenkin määrällisesti vähemmän teetä kuin kahvia. Kupillisessa kofeiinitonta kahvia on yleensä kofeiinia alle 3 mg. Kaakaossa ja suklaassa kofeiinia on vähemmän.

Juomien ja ruokien kofeiinipitoisuuksia

Ruoka/juoma

Määrä

Kofeiini (mg)

Keskiarvo (vaihteluväli)

Suodatinkahvi

125 ml

85 (60-135)

Espresso

 30 ml

60 (35-100)

Pikakahvi

125 ml

65 (35-105)

Kofeiiniton kahvi

125 ml

3 (1-5)

Tee (irtotee tai pussitee)

150 ml

20-45

Jäätee

330 ml

40 (25-60)

Kaakao

150 ml

4 (2-7)

Kofeiinia sisältävät virvoitusjuomat

330 ml

500 ml

30-48

45-73

Kofeiinia sisältävät sokerittomat virvoitusjuomat

330 ml

500 ml

26-57

39-86

Energiajuomat

330 ml

80 (70-120)

Suklaapatukka

30 g

20 (5-36)

Maitosuklaa

30 g

6 (1-15)

Tumma suklaa

30 g

60 (20-120)

Tiedot koottu eri lähteistä: Illy et al., Harland et al. ja Heckman et al. (2,3,4)